ALEKSIS KIVEN HIIHTO
(reflections)
Hiihdän lähes umpeen satanutta latua. Pitkä kaatuva askel
jäykälle polvelle. Sauvan saatto korkein hartein. Vaaksan, parin liuku.
...ja yli uuteen hitaaseen liukuaskeleeseen. Isosti ojentuvin
raajoin. Jättiläiselkein. Kapein puikkoin varassa keinahtelevin pysäytyskuvin.
Siih, siih ...suksi sukeltaa hangen sisällä. Vain kärki
viiltää pintaa, tekee keula-aallon. Siin silmän kiinnekohdas muinoin soma veistos.
Näin hiihti, ma luulen, Aleksis Kivikin. Sankar' mielin. Mut totta, Totta!
Hänenpä ei tarvinnut samaistua talvisodan lumipukuaaveisiin.
Mieli itsens’ Lemminkäiseks. Hirveä Hiiden ajamaan. Tuli suihki suksiloista, savu sauvan nenistä, hop, sä potkaisihe... siintämättömiin
Vaan se hirvi, hiiden on luoma kuvajainen. Tavoitat, lietsot harhaa. Ja siinä syy ahdingon. Uuvut ihmisrukka, hellitä hyvän sään aikaan.
Siih, siih, siih... mi, Oho! Valtava sorkanjälki ...syvä, tuore,
terävä... Kuningas! Vaan mis', kaik' hiljast. Metsä kuin pidättää
salaisuuttaan.keidassuolle, lammen
jäälle,
harjulaaksoon, yht'äkkiä kaikki
aistit auki, silmät ymmyrkäisinä,
alitajunnast', tai jostain, nousee
sana, pyhä
Oravan jälkiä, ketun jälkiä. Peuran, lumikon, jäniksen. Ilveksen, oisko! Ansapolkua kai täs avaan. Puhun Tapiolle, anelen Hittavaista.
Rinnallani ujuu muinaisia kulkijoita. Elän ja koen heidän kanssaan. Tunsivatko he hengen ja ruumiin ilon hiihtäessään? Tunteeko hirvi?
Ja miten ujun ma tulevien samoojain mieliin. Suost' ku pilkistää
lasikuitusuksi. Se sanoisko, oi kas, edelläkävijä! Löysitte luonnon...
uudestaan.
...itsehillinnän, elämänliekin, mikä liekin, parasta
----------------------------------
Kohdassa missä kuvaan astuu Lemminkäinen on lainattu Kalevalan runoa 13. Lemminkäinen tavoittelee sokeasti Hiiden Hirveä - kosintatehtävä -, mutta kaikki menee pieleen. Hirvi mm. on huijausta, lahopuuta. Liikkeelle ahdistettuna se aiheuttaa paljon vahinkoa ja porua. Kääntyisikö turhamainen unelman tavoittelu vahingollisen elämäntapamme kritiikiksi? Hirven ja peuran ajopyynti on ikivanha pyyntikeino, jota harjoitettiin keväthangilla. Yöllä jäätynyt pintalumi kantoi hiihtävän metsästäjän, mutta ei saalista. Eläin väsyi syvässä hangessa ja jäinen lumikuori repi sen jalkoja. Lopulta se luovutti.